perjantai 21. marraskuuta 2014

Pyhäjärven ympäri

Hehkuttelin reilu viikko sitten hyvässä fiiliksessä tulevasta viikosta. Ikimuistoinen siitä sitten tulikin.

Jäin noin vuosi sitten äitiyslomalle ja uhkuin jättiläisen kokoisena työpaikalla että ottaisin taas urheilun elämääni pitkän tauon jälkeen kunhan poika olisi kypsä päästämään pariksi tunniksi äidistään irti. 
Samaisena marraskuuna lupasin useamman asiakkaan kuullen juoksevani 30km putkeen ennen kuin palaan takaisin töihin.

Tänä vuonna kesäkuussa hain salijäsenyyden ja aloitin tekemään kolme kertaa viikossa aerobisia harjotteita. Tavoitteena pikkuhiljaa tiputella raskauskiloja pois. Syömistä en ole kummemmin rajoittanut. Pyrkinyt syömään puhtaita raaka-aineita ja terveellisesti. Herkkupäivä kerran viikossa (tai vahingossa kaksi).Kiloja on nyt tipahdellut jo aika mukava määrä ja kunto on kasvanut.

Tällä hetkellä tavoitteeni on päästä kuntosalille 3 kertaa viikossa ja pari juoksulenkkiä ujuttaa sinne tänne. Kiitos kaikesta joustavuudesta miehelleni joka ymmärtää asian tärkeyden.

Noh joka tapauksessa olen sanani mittainen nainen. Tietyissä asioissa. 
Viime lauantaina  klo.7 vetelin kaurapuuroa napaan. Jännitti. Urheilujuomaa pulloon. Energiapatukat taskuun ja asenteella että koko matka tullaan, tyyli vapaa.
Klo.8 juoksin ovesta ulos ystäväni kanssa aamun pimeyteen. Tarkoituksena juosta Pyhäjärvi ympäri. Olimme ensi kertaa näin pitkänmatkan edessä. 

Yhdentoista kilometrin kohdalla oli ystäväni mies jakamassa pulloihin täytettä. Tässä kohtaa matkaa oli taitettu 1 tunti ja 20min. Vauhti  n. 8km tunnissa. Juoksu tuntui todella kevyeltä siinä rupatellessa. Tarkasti oli huolehdittava ettei vauhti nousisi alkumatkasta liian suureksi koska tiesimme sen
kostautuvan  varmasti.

Kahdeksantoista kilometrin kohdalla alkoi reisissä ensimmäistä kertaa huomaamaan että tässähän ollaan juoksemassa. Vauhti pysyi tasaisena 8km/h ja seuraava juomatauko olikin 22km kohdalla johon tulimme hyvässä sielun ja ruumiin voimissa.

Tauolla oli miehelläni lapset mukana ja matkaa jatkaessa alkoi tulemaan outoja tunnetiloja. Kyseenalaistin projektin järkevyyden, harkintakykyni, Oman mielenterveyteni ja ikävä lapsia oli kova. Oltiin siis juostu kolme tuntia, heh. Seuraavat kilometrit olin hiljaa. Reisiä ja nivusia koski. Alkoi hiipimään paniikki etten pääse juosten perille. Pettymys itseä kohtaan. Tätä masennusjuoksua kesti noin neljäkilometriä kunnes alkoi helpottaa. Omasta mielestä etenimme kuin vuorikiipeilijät hiljaa ja oudoissa asennoissa mutta yllätykseni oli suuri kun takaisin kotona pääsin katsomaan nopeuksia ja olimmekin kiristäneet tahtia viimeisten kilometrien aikana. Kilometrejä tuli 31!
Kaikki juosten kohtalaisen tasaista vauhtia. Olin väsynyt ja kipeä, mutta iloinen siitä että pidin itselleni tekemäni lupauksen.

Keskinopeus n. 8km/h. Tämä taulukko sisältää juomatauot.


Projektina kuntoilu jatkuu muiden ohessa, siitä lisää sitten myöhemmin.



P.s.
Olisin iloinen jos heittäisit joskus kommentin tai kaksi tai jopa tulisit lukijaksi.
Pääosin blogi näyttää sisältävän remonttia ja sisustusta mutta lipsahtaa joukkoon varmasti jatkossa teemoja: kauneus, ruoka ja hyvinvointi. Naistenlehti meiningillä siis! 
P.p.s. Www.sisustusniksit.fi osoitteessa on menossa bloggaajille suunnattu kilpailu johon Pirjola on osallisena. Käy äänestämässä. Sinne voipi laittaa äänen per päivä jos oikein kovasti haluaa tsempata!


.anna.


2 kommenttia:

  1. Wautsi! Ei mikään pikkulenkki.

    T. Kreetakaiffarit

    VastaaPoista