maanantai 2. maaliskuuta 2015

Beauty: Elämäntapa VOL 2


Kesäkuun alussa syntymäpäiväni jälkeisenä aamuna menin suoraan sängystä kuntosalille. En ostanut uusia trendikkäitä salikuteita vaan lähdin vetimissä jotka kaapista löytyi. Yksi motivaatiota lisäävistä päätöksistä oli että uusia urheiluvaatteita saan ostaa vasta kuin koko muuttuu pienemmäksi.

No niinpä, olin salilla ja tunsin itseni niin ulkopuoliseksi, naiseksi jonkun toisen kehossa. Oma kroppa näytti hurjalta salin armottomassa loisteputkivalossa. Ajattelin kuitenkin että jokainen hetki jonka siellä vietän vie minua kohti tavoitetta. Ihan itse olin kakkuni syönyt.

Ensimmäiset viikot kävin salilla itsenäisesti. Muistelin yksin miten laitteet toimivat. Kirjasin puhelimen muistiin joka ikisen liikuntakerran ja joka ikisen onnistuneen päivän ravinnon puolesta.

Juhannusviikolla minulle tehtiin saliohjelma. Ohjaaja sanoi ihan kuulkaa kiertelemättä
että rouva on nyt pikkasen liikaa syönyt ja asialle on jotakin tehtävä. Sanoi hän paljon muutakin joka ei ole ihan julkaisukelpoista kamaa. Juhannus menikin itseni keräilyssä ;)
Ensimmäinen ohjelma oli siis rasvanpolttoa.
3 x viikossa 60min aerobista ja 20 min selkä, vatsa ja kyykyt. Ohjelman kesto kahdeksanviikkoa.
Opin nauttimaan tappavan tylsistä hetkistä kuntopyörällä tai crossarissa. Lueskelin, kuuntelin musiikkia ja ennen kaikkea nautin omasta ajasta. Innostuksen ja kunnon kasvaessa saatoin käydä salikertojen lisäksi pienillä juoksulenkeillä tai jumpata miehen kanssa terassilla.
Edelleenkään en antanut itseni ostella uusia salivaatteita. Tiesin että kaapissa on koon 38 urheiluvaatteita odottamassa.


Kuva otettu 10.6.2014


10 viikkoa ja kiloja oli karissut 10 kiloa. Elettiin elokuuta. Tässä kohtaa vein Kirppikselle kaikki koon L tai sitä suuremmat vaatteet ja päätin etten tule koskaan tarvitsemaan niitä.

Olimme viikon reissussa ulkomailla ja söin hyvin mutta terveellisesti. Kiloja tuli pari lisää mutta
karisivat jo seuraavan viikon kuluessa.

Kuinka muutin syömisiäni?
Herkkupäivä viikonloppuna. Jos herkuttelu venyi kahdeksipäiväksi ei haittannut.  Pääasia että vaaka näytti joka keskiviikko vähemmän. Oli pudotus sitten 700g tai 50g.

Aamu: puuroa ja kahvia
Lounas: salaatti jossa liha / kala, öljy
Välipala: pähkinöitä / rahka & ananas / marjoja/ smoothie
Päivällinen: samaa ruokaa kuin muukin perhe
Iltapala: jotain pientä mikä maistuu ja teetä

Ainoa isompi muutos ruokailuihin oli että söin kellon kanssa. Ja oli pakko lopettaa leipominen.


Lokakuussa kunto alkoi olla jo ihan ok. Sali käyntejä tuli n.3 viikossa mutta yhä useammin juoksulenkit voitti salikerran. Juoksu lenkkejä oli 2-3 viikossa. Salilla 2-3 kertaa viikossa.
Saliohjelmissa keskityttiin edelleen ongelma alueelle eli vyötäröön mutta käsi ja jalkatreenejä tehtiin kyllä. Juoksulenkin perusmatka oli 6-7 km ja viikonloppuna joksin ns. pitkän lenkin koka oli 10-15 kilometriä.

Marraskuussa juoksin ystävättäreni kanssa Pyhäjärven ympäri. Matkan pituus 31,6 kilometriä. Tämä tavoite oli itselleni se tärkein. Matka meni hyvin, paremmin kuin olimme odottaneet viiden kuukauden treenaamisen jälkeen.

Tiesin aloittavani työt jouluna 2014 ja siihen mennessä toivoin kiloja lähteneen 16.
Tämä toteutui. Hitaasti mutta kokoajan laskusuuntaisesti painon pudotessa.
Tässä kohtaa menetin itse kyvyn nähdä muutosta jonka kroppa on kokenut.

Ulkopuolisten ihmisten palaute kutistumisesta ja heleästä ihosta tuo joka kerta hyvänmielen ja lisämotivaatiota.

Huomenna näytän minkänäköinen olen nyt. Miten uuden elämäntavan opettelu on muuttanut minua. Töihin paluun aiheuttamat haasteet ja tulevat tavoitteet.

.anna.






4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, Anna! Ihailen sua!! Hittolainen kun itsekin saisin itseäni niskasta kiinni... Tammikuussa aloitettu kuuri näyttää taas hiipumisen merkkejä ja mikään ei huvita - ainakaan laihduttaminen. Prrrrhananprrrrhana, moon niin vätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa et kommentoit.:) aika kamalan ristiriitaisia tunteita herättää itsessä julkaista omia kuvia ja kertoa julkisesti tällaisesta täällä mut hitto se on sen arvosta jos joku toinen saa kipinän ja hyvän olon!

      Poista
  2. Onnea! Mahtava juttu! Kunpa itsekin pääsis taas tuohon juoksemisen makuun. Huomasin blogisi Voikukkapellon sivubannerissa, nimi kiinnitti huomiota koska olen Pirjo ja vieläpä La... Töissä aina lyhennettynä Pirjo La.Näytti niin tutulta :)
    Innostuinpa sitten lukemaan juttujasi, ja kyllpä onkin kivaa luettavaa. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos! Ihana kuulla. Juoksu vie kyllä mennessään. Toivottavasti saat itseä niskasta kiinni :)

    VastaaPoista