keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Armoa.



Juu kyllä täällä henki pihisee. Blogi on ollut hieman hiljaisempi tässä hetken aikaa. Sekä kotona että töissä on monta rautaa tulessa. Sitten on näitä hetkiä kun esikoinen on hoidossa, mies töissä, ulkona sataa kaatamalla, 1vee touhuilee omiaan ja minä en saa otetta mistään.

Tänään olin suunnitellut ulkona kivien kantoa, kasvimaan laittoa, sisällä seinän maalausta, leivontaa ja mitä näitä nyt on. 
Aamulla raahaudun pitkästä aikaa kuntosalille ja sitten päikkäreille. Seuraavaksi odotankin että pääsisin nukkumaan:)
Tätä tietääkseni kutsutaan akkujen lataamiseksi.
Olkaamme itsellemme armollisia. Elämään täytyy mahtua myös näitä päiviä.


.anna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti