sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Onneksi on jo heila!

Jos ei olis heilaa olis jäänyt tänään(kin) ruohonleikkuri huoltamatta ja nurmi ajamatta. Onhan noista heiloista näköjään jotakin iloa ;) ok, ai laav mai mään.
Aamulla kuitenkin heräiltiin ilman miestä. Mies oli tienaamassa perheelleen matkarahaa.
Pirjola siis muuttuu matkablogiksi viikon päästä, viikoksi.

Aamu alkoi perinteisen sunnuntaiaamun merkeissä. Ravinnoksi raakapuuroa ja monta kupposellista mundoa. Raakapuuron reseptin löydät täältä.




Aamupalan ja kahvien jälkeen paikkojen pikaista järkkäilyä ja muksujen kanssa puistoon.
Oli ihan pakko ottaa vanhemmasta jätkästä kuva naapurin 20-luvun piharakennuksen edessä.
Olemme hänet siinä jo neljänä vuonna kuvanneet alkukesästä. Pitäisi oikeen kaivaa kaikki kuvat rinnakkain vaikka tänne blogiin.

Puistosta päikkäreille. Olen saanut jonkun ihmeellisen kurkkukipu-päänsärky flunssan ja olisin niin halunnut unet. Haaveeksi jäi.





Käytin energian rippeet pannukakkujen parissa ja siitä sitten terassille pesemään kalusteita ja virittelemään valoköysiä. Täällä tapahtui ihme ilmojen suhteen. Aamulla kylmää ja tuulista, illalla tyyntä ja t-paita kelit. 


Yllä olevassa kuvassa Kesähuoneen ikkunat. Terassilla 5 veen stailaus pöytäliinoineen.  <3

Täytyy tähän loppuun palata vielä otsikon aiheeseen. Rimpuilin nimittäin sinkkuna tuossa lähes vuosikymmenen ja justiinsa kun opin nauttimaan olotilasta ja kohdistamaan energiani työntekoon hyppäsi kuvioihin vahingossa MIES! Nyt seitsämän vuoden jälkeen toivoisin joka päivä muistavani kuinka hyvä mies minut halusikaan. Arjen puörteissä se on välillä helpompaa ja välillä vaikeampaa.
Nyt jos elämä  muuttuisi näistä ruuhkavuosista takaisin 60-tuntisiin työviikkoihin ja viikonloppuihin jolloin aina toivoi aamuun asti löytävänsä hänet... 
Auts, pelkkä ajatuskin oksettaa. Kaikki on nyt hyvin mutta mitään en kuitenkaan tuolta rivien välistä pois ottaisi. Kaikki kolhut, naurut ja elämäni reissut ovat muokanneet minusta tämän naisen jolla
on ollut heila jo seitsämänä helluntaina.

Tänks, J

.anna. 





2 kommenttia:

  1. 'Miehenmetsästysaika' oli rankkaa, joten onneksi ei enää tarvitse :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi. Pelkkä ajatuskin nostaa ahdistuksen karpalot otsalle ;)
      Toki välillä tekisi mieli kasata tärkeimmät naiset ja mennä viikonloppu kuten ennen.
      Siihen hommaan taas täytyisi saada aivot pois päältä ja lasten syntymänj jälkeen en ainakaan itse ole siinä onnistunut.

      Poista