maanantai 20. kesäkuuta 2016

These beauties need a table.

Olen tässä lomalla yrittänyt taas innostua tästä huushollista, siivonnut ja järjestellyt paikkoja, sen rajoissa mitä täällä remppa kaaoksessa pystyy. Edistystäkin saatiin minimaalisesti aikaiseksi kun putkimies ilahdutti vierailullaan ja täten pääsemme jatkamaan yläkerran parissa.

Aiemmin keväällä kirjoittelin kun huutokaupasta nappasin mukaani nämä Grthyttanin kaunokaiset. Pidän suuresti ajanpatinoimasta lookista mutta pientä mustaa täplää pinnasta löytyy joten hiomapaperia ja pintakäsittelyä vaatii. Jalat saavat jäädä rempalleen.





Yksi pikkuruinen ongelma vain. En keksi heille kaveriksi pöytää. Tai keksisin mutta maksaa 2000 euroa Sika Designin mallistosta. Olen myös miettinyt Beta-pöytää. Betoni sopisi hyvin terassin fiilikseen mutta sekin on arvokas joten on mietittävä kerran tai kaksi. Sain tosin Vepsäläiseltä oikein miellyttävän tarjouksen pöydästä. Olen nimittäin ihan kauhea tinkimään. heh.




Tuleeko teille heti mieleen mikä sopisi näiden tuolien kaveriksi keskelle mustaa terassia ja vihreää viidakkoa? Mikä parasta jos pöytä olisi kierrätetty, suomessa valmistettu tai muuten luonnon materiaalia tai erittäin kestävää tekoa. 



Vähän on pilvistä ja sateisen oloista mutta kaippa se kuuluu tähän Juhannuksen odotukseen. 
Onneksi Saimaalle on luvattu plus asteita ;)


.anna.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Paha remontti väsymys.



Viisvuotta Pirjolassa tulee täyteen ensi kuun alussa. Remontti aloitettiin elokuussa 2011.  Joka ikinen kohta ollaan tehty mitään oikomatta tai kustannuksissa säästämättä. Huolella ja kauniisti omalle perheellemme iäksi.

Kolmatta kertaa joudun tämän erittäin voimakkaan tunteen alle jossa koen ettei työllämme ole mitään virkaa. Poltan itseäni molemmista päistä ja joudun jättämään perheeni sivuosaan. Remontointi kun ei ole ilmaista.

Arkeni jota on 365 päivää vuodessa pyörii lähes aina samalla kaavalla. Töissä pitkän päivän 5-6 päivää viikossa, kotiin, hetki kotitöitä ja nukkumaan. On päivä mikä tahansa.

 (hei, RAKASTAN työtäni. Olisin siellä aina ilman perhettäni.)

Tässä tunteessa ajattelen hyljänneeni ystävät,  sekä perheemme. Arjesta on tullut vain hetkiä jolloin mietin vain että ei enää kuin kenties viisi vuotta ja sitten voimme hengähtää.

Mutta hei. Tää huusholli on valmis sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Nautinko sitten mieheni kanssa näistä kahdestasadasta neliöstä. Ihailemme kättemme jälkeä ja ajattelemme että tulipas kiva koti?! Ainiin, mihin se lapsuus vilahti? Katellen piirrettyjä jotta äiti ja iskä voi rempata?




No ei tilanne niin synkkä ole. Suurin osa arjestamme on juhlaa. Meillä on uskomattoman hyvä tiimi tässä perheessä. Rakastan miestäni ja lapsiani enkä vaihtaisi heitä mihinkään.

...ai en mihinkään? No pitäskö asialle sitten tehdä jotain etten olisi aina töissä? Joku helpompi asumismuoto? Tila joka olisi paikka rentoutua, ladata akkuja. Viettää aikaa yhdessä?
Koti.


Heikkoina hetkinä päädyn unelmoimaan tästä kuvien Kannustalosta.  Nyt tunne joka alle puristun  on niin voimakas että on aika keskustella itseni kanssa miten ajattelin tämän elämän elää.



.anna.








torstai 2. kesäkuuta 2016

SPU eristeet, uudelta nimeltään Kingspan.



Vuonna 2011 aloitettin Pirjolassa toisen päädyn yläkerran remontti jossa sijaitsevat poikien huoneet. Vanhan talon remontoimisesta aika vähän tietävinä olimme sisäseinien ja katon purkamisen jälkeen  suhteellisen suurien kysymysten äärellä. Remontoimmeko yläkerran nykypäivän vaatimukset täyttäväksi vai luotammeko vanhaan rakennustapaan. Sinä vuonna teimme päätöksen puhtaasti ammattilaisen suositusten perusteella ja päädyimme SPU eristeeseen. 


Neljä vuotta vierähti kunnes pääsimme remontoimaan loppuosaa yläkerrasta. Nyt ei tarvinnut eriste ratkaisuja enää miettiä. Tottakai halusimme yläkerran rakenteet kauttaaltaan samalla rakenteella toteutettavaksi, sekä olimme huomanneet kuinka valtavasti SPU paransi makuutiloissa asumismukavuutta. Vedon tunne väistyi ja on ihanaa kun lapset tarkenevat vanhassa talossa tehdä leikit lattioille.




Tottakai meitä, kuten muitakin vanhan talon asukkaita mietityttää nämä samat asiat että tekeekö virheen valinnoissaan ja olisiko pitänyt kuitenkin rakentaa uskollisena 40-luvulle. Se kuitenkin pitää paikkansa että kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa. Huonoin mahdollinen vaihtoehto toki oli se mikä meidän seinien sisältä löytyi. Osassa ulkoseiniä sekä viistokatto osuuksilla ei ollut eristettä ollenkaan.



Tämän toisenkin vaiheen yläkerran remonttia toteutimme yhteistyössä Kiinteistökehitys Pitkäsen kanssa. Alkuvuoden ahersimme mieheni kanssa (tai mies ahersi;) tyhjentäen puruja lattiasta, seinistä sekä katosta. Oli siinä pikkasen hommaa. 

Tässä hieman teknistä tietoutta siitä miten meillä eristettiin.

Kattokannattimien alle kiinnitettiin mitallistettu 48x48 mm, katon tuuletustilan muodostamiseksi.
Kattokannattajien väliin asennettiin SPU 120 mm levy uretaanivaahdolla kiinnittäen.
Kattokannattajien alle asennettiin SPU 30 mm polyuretaanilevy.
Tämän jälkeen tehtiin ristikoolaus 22x100 laudalla, jossa kulkee sähkövedot.
ja siihen päälle katon panelointi

Seinärungon väliin asennettiin SPU 70mm polyuretaanilevy
ja seinärungonsisäpintaan asennettiin kipsilevypintainen SPU Anselmi-levy.






Koska SPU on liittynyt Kingspaniin laitan tähän alle taulukon josta voi tarkastaa tuotteiden nykyiset nimet. Tuotteet ovat pysyneet ennallaan mutta nimet ovat vaihtuneet.

Sivustolta www.spu.fi löytyy todella kattavasti tietoa sekä uudisrakentamisesta että korjausrakentamisesta. 

yhteistyössä SPU



.anna.